Vauhtipehkot

Tuokaa minulle pikaliimaa!

2011-11-09T11:39:00.001+02:00

Eikö tämä lauma voisi olla edes hetkeä kasassa? Heti kun sain koirat tänne niin minä lähden pois... Saatuani töitä SE Mäkiseltä pitää minun muuttaa noin kuukaudeksi takaisin vanhempieni siipien alle. Mukaan otan Nootanin, Wiikkan kohtalosta ei ole vielä tietoa, että tuleeko kanssani Jokelaan vaai jääkö se pitämään tuolle minun rakkauseläimelle seuraa. Jotenkin alkaa ärsyttämään tämä meidän perheen hektisyys... Ei voi olla kun pienen hetken koko lauma kasassa ja sitten se taas vedetään erilleen. Toki olen todella iloinen että sain nyt tuon työn. On sitten oikeasti rahaa lähteä joulukuun 14.päivä sinne Intiaan, jolloin tämä lauma hajoaa taas.
Olen onnellinen tästä elämästä, mutta välillä toivon että voisiko edes elää kaksi tai jopa kolme viikkoa niin että koko perhe olisi kasassa. Onhan minulla toki perhe Jokelassa ja kotiikävän voi sielä taas hetkeksi tappaa, tavallaan. Mitä sitten kun on kaksi kotia? Kun on toisessa on ikävä toiseen, ja kun taas toisessa niin ikävä sitä toista. Onneksi koiria ei moinen reissaaminen haittaa, niillähän on koti täällä ja Jokelassa.

Toisaalta tämä on ehkä paras vaihtoehto, tähän mennessä yöt eivät ole olleen aina niitä ihaninmpia. Nootan päättää välillä keskellä aamuyötä pitää puolentoista tunnin leikkituokion. Mieheni herää eikä saa enää unta, kun pieni pentu rallaa ympäri kämppää. Minä alan taas stressaamaan siitä että tämä ei saa nukutuksi ja koitan kaikin tavoin pitää pennun niin hiljaa kun mahdollista. Lopulta on mennyt puolitoista tuntia että olen keksinyt pennulle kaiken maailman puuhaa, ottanut sen kainaloon nukkumaan, paijannut sitä lattialla ja antanut sille luun. Samalla koitan epätoivoisesti silitellä kiukkuista miestä vieressä, että tämä saisi nukuttua edes hetken ennen kun pitää taas nousta kouluun. Lopulta ipana nukahtaa, mutta minä olen vaihteeksi aivan pirteä... Onneksi tuo on nyt viikkoviikolta oppinut nukkumaan enemmän ja enemmän. Ei se joka aamu herää riehumaan, mutta juuri niinä aamuina kun unta on jo muutenkin vähän takana päättää tämä alkaa askarrella.

Tämä kuva muistuttakoon meitä että pennut pohjimmillaan ajattelevat aina meidän parasta. Vaikka sitten rikkomalla kengät tai vaikka pissaamalla sänkyyn

Poikien oma koirankoppi!

2011-11-06T20:42:00.002+02:00

Nyt on vierähtänyt luvattoman pitkä aika viimeisestä mekrinnästä. Minulla on tosin erittäin hyvä syy moiseen. Meillä on ollut nyt muutaman viikon koiravapaa, mutta nyt ovat koirat taas kotona ja kirjoitteleminen jatkuu. NoppisNoota on kasvanut hurjasta. Se ei enää ole pieni pallo vaan sille on kasvanut jalat, nenä ja ihan taaaaaajuttoman pitkä häntä.
Kuten otsikkokin jo antaa ymmärtää tämän raapustuksen aiheena on meidän poikien koti. Näyttää vähän tylsältä ilman mattoja, mutta niitä ei uskalla vielä tuon pisulin takia pitää lattialla. Eli siis tälläisissä maisemissa nämä pälliepojat viettävät päiviään:

Tämä pientä pienempi keittöä on mainio kerjäispaikka

Omistajan silmäterä! Ganesha norsut ja ifolorit kuvakirjat Intian matkoista

Tältä näyttää meidän tv-nurkka

Muutama DVD on löytänyt meidän hyllyyn

Ne tärkeimmät; lelukori ja ruokakuppi

Löhönurkka

Ja toisesta suuntaa

Intiasta tuodut teet ja intialaiset ruokakirjat

Makkarit taulut

Ja makkarin hyllyltä löytyy lisää norsuja

Datauspiste

Koiravapaa viikko (jälleen)

2011-09-28T16:07:00.002+03:00

Miten voi olla elämä muka näin kovin kiireistä ettei yhtä blogimerkintää kerkeä tekmään. Sitten se kostautuu näin kun on hirvesäti kerrottavaa, mutta ei tiedä mistä aloittaa :D

Noo, aloitetaan meidän ryhmärämän lenkistä Löytyssä viime torstaina. Mukana oli siis tottakai Sera ja Siiri ja muita kavereita: Myrtti, Dori, Inna, Hilppa (taisin unohtaa jonkun?). Noota rakastui Innaan joka on pieni kääpiövillakoiran pentu. Noota ja Inna juoksivat hippaa sydämmensä kyllyydestä. Nootaa ei yhtään haitannut että mukana oli monta isoa, pientä, vanhaa ja nuorta koiraa. Matkalla Löyttyyn koimme Sera ja Siirin omistajan kanssa mukavan yllätyksen kun aloimme miettimään miksi autossa haisi paska. No perillä huomasimme että ihana Wiikkapoika oli kakannut takakonttiin. Oli meille siivotessa hauskaa, mutta minä meinasin hävetä samanaikaisesti silmät päästäni. No onneksi Anne ei suuttunut meille ja suostui vielä tarjoamaan kyydin kotiinkin :D
Illalla Anne tuli vielä meille kylään ja sen jälkeen oli meidän pojat ihan väsyneitä. Ensin piitkä riehunta tuokia metsässä ja sitten tulee Anne joka pussailee ja halailee poikia :) Mukava päivä oli ja suurin kiitos siitä siis Annelle ja koirille.

Seran oli pakko opettaa kuinka kivaa on leikkiä lätäköissä

Noota ja Inna

Lauantaina lähdettiin sitten kohti Jokelaan. Ensin lähdettiin talsimaan juna-asemaa kohti. Noota pääse sylikyydillä, koska meillä oli vähän kiire. Junassa Noota aluksi nukkui, mutta puolentunnin jälkeen alkoi pojalla olla vähän tylsää. Konnarikin kehui kuinka hienosta meidän koirat matkusti junassa. Lopulta jäimme pois junasta, mutta asemalla oli Nootalle pelottava asia. Asematunneliin ei voinut herra tulla vaikka Lahden päässä oli niin hienosti kävellyt yksin koko tunnelin. No loppujen lopuksi päätti herra uskaltaa tulla tunneliin ja sitten päästiinkin jo perille. "Kotoota" löytyi paljon Nootalle jo tuttuja koiria, koska olihan poika syntynyt meillä.

Wimman kurapuku on vähän iso

Näin meillä nukutaan

Koirat jäivät siis Jokelaan siksi aikaa kun meillä on eteisien remontti. Takaisin pojat tulevat ensi sunnuntaina :)

- Koiraton Peppiina

Kolme miästä ja minä

2011-09-20T18:56:00.003+03:00

Perheen miähet<3

Heippahei taas. En ole unohtanut teitä, tässä vaan on ollut paljon kiireitä ja töitä ja illalla en jaksa kirjoitella pitkiä juttuja. Mutta nyt on vielä parituntie siihen että työt alkaa eli voin kirjoitella tänne.

Nootan kotiutui lauantaina meille ja hyvin meillä on mennyt. Eka päivä meni siinä kun pieni tutustui ensin vanhempieni kotiin ja laumaan ja sitten saavuttiin Lahteen tutustumaan Wiikkaan. Wiikka ei kyllä hypi ilosta kun Nootan ruikkuu sen karvoissa, mutta hyvin tulee pojat toimeen. Mutta meidän mieskolmikon elo on lähtenyt hyvin käyntiin. Tuon avoeläimenki mielestä Nootan on ihana, kiva ja söpö vaikka pennun oli tarkoitus tulla vasta keväällä (kiva, paitsi silloin kun lattialla on pissaa tai kakkaa :D )

Sunnuntaina me sitten lähdettiin koiralauman kanssa lenkkeilemään metsään. Mukana oli Siiri (mittelspitz) ja Sera (kullannoutaja) ja tietysti meidän pojat. Sera ja Wiikka sai hepulin metsässä ja pienemmän katselivat hlmistyineinä vierestä. Nootan jaksoi hienosti kävellä melkeen koko matkan, välillä piti tulla syliin vähän lataamaan enirgioita. Kotiin päästyän olivat kyllä kummatkin koirat niin väsyneitä että ei niitä edes täällä pienessä kaksiossa huomannut. Seuraavaa lenkkiä ei vissiin noihin metsiin tule, mutta me lähdetään sitte poikien kanssa junalla Järvelään ja lenkkeillään siellä. Salaa vähän toivon että näkisin Hamletinkin samalla :)

Ryhmärämä; (Anne), Nootan, Siiri, Sera ja Wiikka


Wiikkan uusin rakkaus!

Tänään sitten herättiin aikaisin ja lähdettiin tutustumaan maailmaan poikien kanssa. Ensin mentiin tutustumaan eläinlääkäriin kun isoveljen piti ottaa rokotukset. Nootanin vuoro on vasta 17.10. Eläinlääkärissä Noota istui melkeempä kokoajan sylissä ja Wiikka istui lattialla. Pojat kummastelivat kun ovesta tuli sisään kissa joka maukui kun viimeistä päivää. Ovesta meni sisään ja ulos paljon ihmisiä ja pienen Nootanin pää ei aivan pysynyt mukana. Seuraavaksi eläinlääkäri pyysi meidät sisään ja Wiikka sai pari piikkiä niskaan ja se oli siinä.
Sitten lähdettiin kohti Mustia ja Mirriä. Hetki jouduttiin odottelemaan ulkopuolella kun ei kauppa ollut vielä auki. Kun viimein päästiin sisälle oli poikien päät ihan pyörällä kaikista hajuista. Mukaan kaupasta tuli Nootanille pupunkorvia ja Wiikkalle henkitorvia. Omistaja jäi tuttuun tapaan suustaan kiinni kassalle. Wiikka huomasi tilaisuuden tulleen ja meni sitten vahtimaan nakumarsuja.Onneksi meidän Wiikka ei osaa puhua, muuten se olisi varmasti koko illan vinkunut että haluaa moisia kaljujamarsuja meille kotiinkin :D Nootan kökötti sylissä kun minä höpöttelin myyjän kanssa, ja muistutti mölinällään että tämä haluaa jo kotiin.

Perhe taas kassassa ja lisäystä odotellaan

2011-09-13T11:28:00.001+03:00

Nyt on koiraton viikko päättynyt, onneksi. Oli niin hassua aamulla hertä eikä ketään tarttenut viedä heti pissalle. Ja illalla nukkumaan mennessä oli sellainen olo että jotain tärkeää on jäänyt tekemättä. Nyt onneksi Wiikka köllii sängyssä tuon avoeläimen kanssa. Perhe taas kasassa ja neiti on onnellinen. Hetki mennään tällä kokoonpanolla ja sitten meille tulee perheenlisäystä :) Hih, jees, nyt uskallan jo puhua asiasta näin julkisesti ja toivon että huono onni ei tule ja vie suunnitelmia mennessään. Joka tapauksessa, meille kotiutuu lauantaina pieni poika nimeltä Nootan. Nootan on luovutusikäinen torstaina ja lauantaina päästään se hakemaan kotiin. Tämä pikkukaveri on trikki collie poika, josta tulee Wiikkan pikkuveli. Ei tarvitse Wiikkankaan enää yksinään olla kun minä lähden töihin ja kulta kouluun.

Nootan

Ja asiasta ihan toiseen. Meidän Wiikka on hienosti oppinut jo että kun radio menee päälle niin me lähdetään pois ja herra jää vahtiman taloa. Eilen Wiikka nukkui sängyssä kun minä ravasin ympäri kämppää tekemässä aamupalaa ja meikkaamassa. Vähän ennen lähtöä kaivoin radion esiin ja pistin sen päälle. Ei mennyt montaa hetkeä kun herra tulee ovelle katsomaan minua surullisesti "taasko mä jään yksin"-ilmeella. No onneksi yksin täytyi olla vaan puolitoista tuntia kun avoeläin saapui kotiin Wiikkaa viihdyttämään :)

-Peppiina, avoeläin ja yksi vauhtipehko

Kesän Hyviä ja huonoja uutisia

2011-09-05T12:39:00.003+03:00

Pahoittelen hirveästi että edellisestä merkinnästä ni on vierähtänyt muutama tovi. Tässä on tapahtunut paljon ja vähän enemmän sitten viime kirjoituksen. Loppu kevät ja kesä meni koirien kanssa lenkkeillessä ja treenatessa niinkun kuuluikin. Näyttelyissä ei pahemmin tänä kesänä käyty.

Aloitetaan vähän synkemmistä uutisista:
Harmaana kesäpäivänä 15.7 nukkui meidän pieni Hemi prinsessä pois. Moni on kysynyt mitä tapahtui ja miksi päädyimme tähän tulokseen. Lyhyesti sanottuna ei pienen koiran pää enää kestänyt normaalia elämää. Oli siis aika päästää irti. Ikävä on vieläkin kova, vaikka melkeen kaksi kuukautta on jo tapahtumasta. Mutta tuskin ikävä koskaan kuolee. Mutta sureminen on turhaa, koska nyt in pieni Humppipumppi paremmassa paikassa ilman stressiä ja murheita.

Parin päivän päästä siitä kun Hemi nukkui pois lähti Wimma taas eläinlääkäriin. Syynä toistuvat suutulehdukset. Ellillä menikin koko päivä ja illalla sain soiton äidiltä että Wimmalta täytyy poistaa hampaat alaleuasta. Seuraavalla ellireissulla hampaat sitten lähtivätkin. Nyt jos vielä tulehdus uusii niin diaknoosi on aika selvä, meidän Wimmalla on ehkä luusyöpä. Jaksan toivoa ja usko että ei sielä luusyöpää löydy.

Sona lohduttaa kipeää Wimmaa

Mutta ei meidän kesään kuulunut vain huonoja uutisia. Hyviä uutisia on enemmän:
Noin kuukausi sitten meidän Wiikka herra täytti kolme ja synttäreiden kunniaksi tehtiin kakku.


Kolmevuotis synttäri kakku


Ja kyllä kakku maistuikin

Seuraavaksi meille tulikin jo pentuja. Ihana kasvattajatäti luotti meille taas yhden pentueensa hoidettavaksi. . Pentuja syntyi sattumoisin taas seitsemän.


Wimmakin piristyi kun sai paljon uusia kavereita

Loppu kesästä meidän lauma hajosi vähän lisää. Wiikka nimittäin muutti pois kotoa. Mukana tuli tietysti tuttu omistaja joka muutti avomiehensä kanssa yhteen. Nyt meillä on kolmihenkinen perhe johon kuuluu isä, äiti ja karvainen lapsi. Wiikka on sopeutunut hyvin uuten järjestelyyn. Sona oli meillä kylässä ensimmäiset pari viikkoa, kunnes päättiä että nyt hällä on juoksut ja Sonaattori piti viedä takaisin kotiin. Wiikka jäi yksin meidän kanssa ja aluksi vähän masentuikin, olihan se koko elämänsä asunut laumassa. No mutta Wiikkalle iloisia uutisia, meidän perheeseen tulee kohta lisöystä ;)

Tällä hetkellä minä viettelen koiratonta viikkoa kotona ja teen töitä iltapäivisin. Koko elämäni olen elänyt koirien kanssa, ja tämä koiratonelämä on ihan uutta minulle. Ei kukaan seiso telkkarin edessä kun yrittää lukea tekstitystä, kukaan ei herätä aamulla paukuttamalla häntää patteriin, kukaan ei katso pennun silmin lattialta kun syödään eikä kukaan änge syliin kuin pienikin sylikoira. No perjantaina lähden porukoile ja sielä minua odottaa koko tuttu lauma :)

- Peppiina ja Wiikka

Miinakenttä

2011-03-15T16:04:00.000+02:00

Miinakenttä on peli jossa virheisiin ei ole varaa. Vauhtia ja vaarallisia tilanteita tulee, mutta niistä on selviydyttävä. Peli on tarkoitettu ensisijaisesti kasvattajille, mutta yksittäiset henkilötkin voivat pelata peliä.

Pelataksesi Miinakenttää tarvitset:

*Paljon paperia

*Sanomalehteä

*Roskapussin
*Ison huoneen jossa on tilaa juoksennella

*Koiran pentuja. Ja mitä enemmän pentuja sitä parempi.

Miinakentän kultaiset peliohjeet:

Aloittaaksesi peli sinun pitää päästää pennut lattialle juoksemaan. Pelin alussa sinulla on aikaa seurata tilannetta ja katsella pentuja. Kun kultaiset ja rauhalliset hetket ovat ohi huomaat ensimmäiset kakat lattialla. Tehtäväsi on kerätä kasa niin nopeasti roskapussiin kun mahdollista ja seurata samalla tilannetta. Yleensä tässä vaiheessa huomaat jo toisen jopa ehkä kolmannen ruskean kasan. Tässä vaiheessa sinun tulee olla nopea.

Jotta peli ei kävisi sinulle liian helpoksi sinnun tulee myös vältellä keltaisia lätäköitä. Kun huomaat pienen lätäkön lattialla täytyy sinun välittömästi peittää se sanomalehdellä. (Jos olet vasta alkaja voit jättää lätäköiden peittämisen, mutta sitten suosittelen että pelaat peliä ilman sukkia. Ja jos et peitä lätäköitä pitää sinun pitää luultavasti pestä pennut pelin jälkeen.)

Peliä ei saa paussille, mutta taukoa voit pitää sen aikaa kun kakarat malttavat nukkua.

Miinakenttä kestää aloitushetkestä siihen hetkeen kun pentujen uudet omistajat noutavat pennut. Tasoja on seitsemän tai kahdeksan, tämä riippu sinun omasta päätöksestä. Nouset tasolta toiselle aina kun pennut täyttävät viikon enemmän.

Pelissä on myös muistettava että toisinkun muissa peleissä tässä ei ole lisäelämiä. Jos astut kasan tai lätäkön päälle siitä ei selviä muulla kun pesulla

Onnellisia ja hyviä pelihetkiä jokaiselle pentueen omistajalle!

Teksti: Mira Suhonen

Nyt on iipat pesästä lentäneet

2011-03-14T21:33:00.003+02:00

Nyt on enää nurkassa tyhjä aitaus missä ei ole ketään.

Tänään se päivä siis koitti. Se päivä joka kuusi viikkoa sitten tuntui niin kaukaiselta. Sillon kun kädessä piti pientä pehkon pentua jolla oli simmut ja korvat kiinni.
Oli ehkä elämäni nopein kuusi viikkoa. Pienet iippaset ne onnistui naurattamaan ja ajamaan välillä epätoivon partaalle. Kuinka sitä on saanut nauraa kun kakarat on riehunu lattialla. Kuinka paljon niille on saanut kuuden viikon aikana nauraa. Ja kuinka epätoivoista on ollut katsoa seitsemän pennun perään. Yksi vetää sähköjohtoja, yksi juoksee telkkarin takana, yksi puree varpaita yksi repii sohva vilttiä ja muut tekee jotain muuta laitonta. On se vaan niin että pitää kasvattajille hattua nostaa kun pystyvät luopumaan rakkaistaan. Ei sitä uskoisi että kuudessa viikossa kerkeää noin paljon johonkin kyyntymään, mutta oli ne sentään mun iippoja.

Tämä pistää taas miettimään: Tuleeko minusta koskaan kasvattajaa? Pystynö minä koskaan luopumaan?

Eilen oli siis midän toisiksiviimeinen päivä yhdessä. Sen kunniaksi saivat kakarat pannat kaulaan. Täällä olikin ensimmäisen puolen tunnin ajan rapsutuskerho pystyssä. Muuten päivä meni hurjan nopeasti, nauraen ja itkien.

Aamulla saivat iipat pusut ja halut ja sitten lähdinkin kohti koulua. Kotiin palatessani oli olkkarin nurkassa tyhjä pentuaitaus.

Näistä toukista:

Kasvoi hienoja iippoja valmiina uusiin koteihin

(Kuva: Eija Kotka)

Loppuun haluan kirjoittaa kiitoksen sille ihanalle kasvattajalle joka luotti lapsensa meille kasvamaan. Parempaa alkua tälle kasvattajan uralle en olisi voinut toivoa. Kiitollisempaa koiran omistajaa saa tällähetkellä etsiä. Kyllä pitää sanoa että kun kolme vuotta sitten aloimme etsimään minulle koiraa ja löysimme Eijan ja Merry Moonray's kennelin ei olisi parempaa kasvattaja tätiä voinut toivoa.

Tämä oli viimeinen iippa merkintä.

Peppiina kiittää ja toivoo että saa vielä joskus jatkossakin kirjoittaa iippa merkintojä.

One Wild Night and Its My Life

2011-03-11T19:26:00.004+02:00

Tänään vietetään kuusiviikkos synttäreitä.

Ella-äiti lähti eilen omaan kotiin ja pennut lähtevät kasvattajalle maanantaina. Aika iippojen kanssa on mennyt niin nopeasti. Kun katsoo edellisiä merkintöjä ja niiden kuvia on vaikea enää uskoa että kakarat niin pieniä edes ovat olleet :D

Tänään jäätiin iippojen ja omien koirien kanssa keskenämme kun porukat lähtivät laivalle. Nyt nautin täysillä viimeiset päivät mitä voin lapsieni kanssa viettää. Kasvattajalle sanoin jo ettei hänen tartte tulla kakaroita hakemaan, minä voisin vallan hyvin kasvattaa kolme+seitsemän koiraa :D

Meillä kävi maanantaina sirutaja ja nyt on kakaroilla nimetkin:

Soopeli poika: MM Keep The Faith
Soopeli tyttö: MM Miracle
Soopeli poika: MM Blaze Of Glory
Trikki poika: MM One Wild Night
Trikki poika: MM Its My Life
Trikki tyttö: MM Born To Be My Baby
Trikki tyttö: MM Secret Dreams

Bambit jäällä

2011-02-24T12:02:00.001+02:00

Taas on viikko vierähtänyt ja pennut on hurjasti kasvaneet. Kaikilla on silmät ja korvan jo auki ja kävelykin onnistuu jo hiukan horjuen. Eilen muuttivat lapsoiset makkarista olkkariin isoon aitaukseen. Ei ollut vauvat moksiskaan kun yhtäkkiä ympärillä pyöti viisi ihan kummallista koiraa. Ella ei aluksia ajatuksesta tykännyt, mutta eipä sitä enää haittaa.
Wiikka kun näki lapsen ekan kerran sen säkänousi ainakin viisi senttiä, korvat meni luimuun ja häntä vispasi kun hullu. Se oli ihan kummissaan mitä mieniä kitiseviä toukkia hänen olkkariin oli tuotu. Nyt alkuhuuman jälkeen se haluaa aina tulla pentuja moikkaamaan kun itse istun aitauksessa. Ihan korviaan myöten on jätkä kakaroihin rakastunut.

Aamulla heräsin töihin. Hetken siinä puin ja meikkasin, mutta kokoajan minulla oli erittäin huono olo. Päätin kuitenkin että lähden töihin vaikka on paha olo. Päätin hetkeksi istahtaa alas ja menin seurusteleen pentujen kanssa. Pennut heräsivät heti kun kuuli ääneni ja alkoivat riehumaan. Otin 'supermiehen' ja 'ison soopelipojan' syliini. Siitä lähtivät äijät mönkimään kohti lattiaa enkä estänyt niitä. Lopulta ukot luistelivat meidän parketilla, muttei olleen moksiskaan liukkaasta alustasta. Aidalle tuli keikkumaan muitakin poikia ja vaihdoin soiset pojat aitaukseen ja toiset lattialle. Sama riehuminen jatkui, mutta pojat vaihtui :D Yksi jätkistä päätti lähteä repimään sohvalla ollutta vilttiä. Naurussa oli pidättämistä kun meno oli kun leffasta Bambi kun Bambi opetteli luistelamaan :D Lopulta katsoin kelloa ja tosesin että tulee jo kiire. Nousin ylös ja minua alkoi pyörryttämään. Ei oli pystyssä olemisesta oikeen tullut sel jälkeen mitään joten päätin soittaa töihin ja ilmoittaa että olen kipeä. Noo sainpa ainakin yhden päivän enemmän vauvojen kanssa<3

Muutama päivä taapse päin meillä alettiin saamaan kiinteää ruokaa. Ei tarttenu kakaroita edes syömään opettamaan kun iipat melkeempä juoksi kupille. Nykyään saavat jo kolmesti päivässä ruokaa.
Eilen saivat ensimmäisen kerran vesikupin pentuaitaukseensa ja oli siinä ihmettelemistä :D Siellä on varmaan jo jokainen uinut kun on niin kiva ilmestys kakaroiden mielestä :D

"Mitä noi on?"

"Kuka sä oot?"

"Missä me ollaan?"

"Puspus rakas siskosein"

Vauva vapaa merkintä

2011-02-13T17:25:00.000+02:00

Lauman kuulumisia kuvin:

"Täältä tullaan!"

"Täh?"

"Mikä tää pieni oikee on?"

Kokoero?

"Mun aarre!"

Pieniä simmuja ja epävakaita askelia

2011-02-12T23:39:00.000+02:00

Viimeisen kirjoituksen jälkeen tuli vielä kahdelle muulle pennulle silmätulehdus. Mutta hyvällä hoidolla pääsimme siitä pian eroon. Nyt voivat kaikki hyvin ja silmät ovat terveet.

Eilen täyttivät ipanat siis kaksi viikkoa. Ja ovat hurjasti kasvaneet jo. Pienin tyttö ei enää erotu joukosta pienimpänä. Hyvin ovat jaksaneet kaikki, eikä silmätulehdusta lukuunottamatta mitään erityistä ole kahden viikonaikana tapahtunut.

Tänään Ella oli taas vähän pentulomalla ja vietti aikaa olohuoneessa. Minä käytin tilaisuuden hyväksi ja menin kiusaamaan vauvoja. Istuin iippojen kanssa laatikossa ja ihastelin kuinka söpöjä voivatkaan koiranpennut olla.
Kaikkia vuorotellen totutin sylissä oloon ja tutkailin pieniä kakaroita. Yhtäkkiä huomasin yhdellä pennulla olevan silmät jo auki. Tämän jälkeen huomasin että melkein kaikillä pennuilla on ihan pikkiriikkisesti silmät auki.
Beebet koittavat jo kovasti kävellä. Kyllä muutama askel jo onnistuu vaappuen, mutta pyllähtävät heti.

En edes eskalla miettiä millainen vilinä täällä on parin päivän päästä kun silmät on auki ja kävely onnistuu :D

Kovasti himottaisi jättää yksi pentu itselle, mutta koska minulla on jo koira suunnitelmia suunniteltu pitkälle niin yritän olla edes miettimättä asiaa. Suosikki pentu löytyy jo ja kovasti olenkin siihen kiintynyt. Pitää vaan toivoa että kesä ja syksy menee hyvin niin ehkä tästä mun pehko suunnitelmasta kohta tulee jotain ;) Mutta olen vielä ihan hiljaa. Jos hehkutan asiaa paljon niin käy niin ettei mitään tapahdu (Olipas siinä taas järkevä lause)
Käppänä suunnitelmiakin löytyy paljon ja pitkälle, mutta niistäkin vaikenen vielä ;)

Iipat kasvaa

2011-02-09T14:39:00.000+02:00

Tässä ollu hirveesti kaikkea viikonajan niin jääny tämä iippojen kuulumisten kirjoittaminen.

Iipat voi hyvin. Ovat ottaneet reilusti painoa ja pieninkin on kovaa vauhtia kasvanut. Ella ei jaksa olla enää kiinnostunut jokaisesta äänestä mikä laatikosta kuuluu. Se suostuu lähtemään lenkeille ja monesti nukkuu sängyssä.

Pari yötä taakse päin heräsin noin kolmen aikaan kun isompi trikkitytö huusi kun syötävä. Menen äkkiä katsomaan mikä oli hätänä mutta kaikki pennut näyttivät kuitenkin voivan hyvin. Totesin että jotain vaan kiukutti kun kaveri vieressä töni. Pääsin takaisin sänkyyn ja huuto alkoi taas. Sain valot päälle ja menin kunnolla tarkastamaan kuka huusi ja miksi. Iso trikki tyttö huusi aivan kuin sitä olisi sattunut kovasti. Tutkin koiran jokapaikan, mutta ulkoisesti koira oli kunnossa. Eikä tuntunut mihinkään erityisemmin sattuvan. Pentu rauhoittui syliini ja menin takaisin nukkumaan. No menipäs pitkäkin aika kun huuto alkoi taas. Mietin pitkään nousenko vai en, mutta ennen sitä äitini kerkesi tulla jo katsomaan huudon syytä. Äitini tutki pentua pitkään, muttei saanut selville mikä olisi ollut vikana. Aamulla äiti kävi tarkastamassa iipan uudelleen ja tuli sanomaan että pennulla varmaan oli silmätulehdus. Olin silmätpyöreinä, miten pennulla jolla silmät eivät vielä ole auenneet on jo silmätulehdus.
Äiti läht töihin ja minä jäin viettämään vapaapäivää. Puhdistin pennun silmää säännöllisesti. Kolmelta minun oli kuitenkin lähdettävä Helsinkiin tapaamaan ystävääni ja pennut jäivät Ellan hoivaan.
Palasin ja isäni antoi apteekista hakemansa lääkkeen ja menin putsaamaan pennun silmää. Nyt pennun silmä oli jo sen näköinen että siinä joku tulehdus oli. Rähmää oli hirveästi.
Putsattuani pennun silmän ruokin Ellan ja vaihdoin pentulaatikon lakanat.

Aamulla silmä näytti jo vähän paremmalta. Peikut pystyyn :)

Pienin tyttö ja isoin poika

Tarina pienestä Enkelistä

2011-01-31T16:11:00.000+02:00

Muutama on tullut kyselemään kuka on Angel ja mikä on hänen tarina. No tässä se tulee:

Vuonna 2007 kun olimme toista kertaa Intiassa vietimme päivää tapamme mukaan meidän vakio rantabaarisa/ravintolassa. Näin vähän matkan päässä pienen koiran ja sanoin oitin että se näytti aivan enkeliltä. Menin tekemään tuttavuutta nuoren herran kanssa ja rakastuin pahasti. Nimesin herran Angeliksi koska en tiennyt sen nimiä tai edes kenen se oli.
Eräänä iltana vietimme rantabaarilla meidän itsenäisyyspäivää ja paikalleset ystävämme olivat järjestäneet pienen ilotulituksen meille. Aluksi kuitenkin syötiin hyvin. Angel isti vierelläni ja välillä salaa annoin sille palan kanaa. Aina kun kävin vessassa herra seurasi minua ja jäi oven taakse vartioimaan. Ruuan jälkeen muut menivat alemman rannalle ampumaan raketteja, mutta minä jäin istuskelemaan ylemmäs koska pelkään ilotulitteita. Angel makasi vieressäni rantahietikolla ja piti minulle seuraa. Monen yhteisen päivän jälkee hyvästelin uuden ystäväni itkien.

Vuonna 2008 palasimme Intiaan. Ensimmäisenä iltana halusin mennä tuttuun rantabaariin tapaamaan vanhaa ystävääni. Istuin aurinkotuolilla ja pyörittelin päätäni. Muutaman hetken päästä huomasin kauempana tutun koiran. Vislasin Enkkua luokseni ja kun koira huomasi minut juoksi se lujaa luokseni.
Yksi rantabaarin nuori työntekijoista nimeltä Raj tuli juttelemaan minulle kun silittelin Angelia. Hän kertoi omistavansa koiran ja totesi että minä todella tykkään koirista. No enhän voinut kieltää sitä. Raj kertoi että Angelin oikea nimi on Drownie. Nimellä oli tarina: kun Drownie oli vasta pentu se oli hukkumaisillaan rantavedessä. Onneksi Raj näki tämän ja pelasti pennun. Siitä alkoi Rajin ja Drownien yhteinen matka.
Kahden viikon loma meni nopeasti leikkien herran kanssa.
Viimeisenä iltana Raj ehdotti että hän antaisi Drownien minulle. Sovimme että hän huolehtii koirasta aina kun olen kotona Suomessa ja minä kun olen Intiassa.
Lopulta oli taas hyvästeltävä rakas ystävä ja lähteä takaisin kylmään pohjolaan.

Vuonna 2009 yllättäen palasimme Intiaan. Ja kuten edelliselläkin kerralla me menimme heti etsimään Angelia. Tällä kertaa en löytänyt Drownieta. Rajkaan ei ollut enää töissä rantabaarissa. Meni vielä muutama päivä, muttei koiraa näkynyt. Yhtenä päivänä olin kävelemässä ystäväni kanssa rantabaarille jossa vanhempani jo odottivat. Näin äitini osottavan taaksni ja käännyin ympäri. Sieltä juoksi Drownie huutaen ilosta. Silmistäni valui muutama onnen kyynel. Ehdin jo luulla että rakas enkelini oli kuollut, olimmehan intassa joten kaikki oli mahdollista.
Kaksi viikkoa meni taas nopeasti ja oli taas aika hyvästellä Angel.

Vuonna 2010 lähdimme jälleen Intiaan. Ja jälleen ensimmäiseksi rantabaarille. Kävelimme rantaa pitkin ja jo pitkältä näin Angelin. Vihelsin ja hetken päästä koira käänsi päänsä. Sen silmistä loisti että se oli iloinen. Se juoksi niin kovaa kun jaloistaan pääsi ja huusi niin iloisena kun pystyi. Muutama turisti käänty hölmistyneenä katsomaan mitä tapahtui. Jälleen oli kainalossani oma rakas Drownie. Huomasin että ennen hyväkuntoinen herra ei ollut enää niin hyvässä kunnossa. Karva harvenneet ja kirppuja/loisia tullut. Se ei kuitenkaan estänyt minua halaamasta rakasta koiraani.

Olemme menossa ystäväni kanssa juolukuussa 2011 kuukaudeksi Intiaan ja toivon näkeväni Drownien vielä kerran. Vaikka herran on nyt jo vanha jaksan uskoa ja odottaa seuraavaa tapaamista.

Tässä mietittävää niille jotka väittävät ettei koira kykene muistamaan.

Koiran muistaa näkemänsä viikon,
kuulleensa kuukauden,
mutta hajumuisti ei katoa koskaan.

Seitsemän iippaa pentulaatikossa

2011-01-29T12:51:00.000+02:00

Illalla Ella oli rauhallinen. Nukkui pentulaatikossa, muttei näyttänyt merkkejä että synnytys alkaisi vähään aikaan. Lopulta uskallauduin yhden jälkeen nukkumaan. Kello oli soimassa 20minuutin välein ettei menisi mikään ohi. Omistan niin hyvät unenlahjat että en ihmettelisi vaikka olisin nukkunu sikeesti koko synnytyksen.
2.50 herään taas herätyskelloon, vilkaisen Ellaa ja totean että kaikki hyvin. Se istui laatikossa ja pesi itseään. Sain juuri laitettua uuden hälytyksen päälle ja pään takaisin tyynyyn kun pentulaatikosta kuuluu "piip". Unen pöpperössä nousen salamana pystyyn ja katson että Ellan jaloissahan on pentu. Äkkiä repäien käteeni pyyhkeen ja menin pentulaatikolle ja mietin sormisuussa mitä teen. Viimeisestä synnytyksestä on seitsemän vuotta, ja juu olen ollut silloin vielä ihan lapsi. Paniikki isku kun olisi pitänyt tehdä kolmeasiaa samaan aikaan; herättää äiti apuun, rikkoa penun päällä oleva kalvo ja estää Ella vetämästä napanuoraa. Lopulta sain kalvon rikki ja pennun pyyhkeeseen, pentu kainaloon jä äitiä herättämään. No siitähän ei Ella tykännyt, minä lähdin heti kiikuttamaan hänen vauvaansa pois. Sain Ellan käskyllä pysymään laatikossa kun minä hiivin ovelle ja koitan siitä herättää äitiä.
Seuraava pentu syntyi 40minuutin päästä.
Lopulta laatikossa oli viisi pentu, niinkuin ultran mukaan pitikin olla. Odottelimme kuitenkin tovin ja varmistimme että maha oli tyhjä. Minä menin nukkumaan ja äiti jäi vahtimaan pentuja.
Noin parin tunnin päästä heräsin vessaan ja äiti ilmoitti että pentuja tuli kaksi lisää. Huudan ällistyneenä "MITÄÄ" ja marssin vessaan. Vasta päästyäni takaisin sänkyyn tajusin että pentuja oli tullut siis kaksi lisää. Olin kuitenkin niin väsynyt että nukahdin heti.
Yhdeksän aikaan äiti herätti minut ja meni nukkumaan. Minä otin tyynyn ja siirryin pentulaatikkoon lepäämään. Myöhemmin syntyneistä kahdesta pennusta toinen painoi syntyessään vain vaivaiset 134grammaa. Ei siitä lepäämisestä mitään tullut kun jouduin vahtimaan kokoajan että pikkuneitä pääsi tissille kun sillä oli nälkä. Ei se raukka parka pärjää isommille jotka tulevat vaan röyhkeästi varastamaan neidin ruokapaikan. Hyvä uutinen on ettei pikkuisen paino ole laskenut vaan noussut muutaman gramman. Eiköhän se tästä.
Seitsemän vauvaa siis kaikenkaikkiaan yöllä syntyi:
Kaksi trikku urosta
Kaksi trikki narttua
Kaksi soopeli urosta
Yksi soopeli narttu

Soopeli pojat, trikki poika "supermies" ja pieni trikki tyttö

Soopeli pojat ja pieni trikki tyttö

Koko perhe kassassa

Kaikki iipat kassassa

Loppu häämöttää

2011-01-28T17:24:00.000+02:00

Ellamamman lämmöt on nyt laskeneet 36.8. Vielä jaksaa olla pirteä ja varastikin eilen meidän isolta valkeelta vinkupallon ja leikki sillä. Nyt vaan odotellaan ja kulutellaan aikaa. Illalla mitataan lämmöt uudestaan ja katotaan onko noussut. Kohta on pentulaatikossa täyttä. Monta collie iippaa putkahtaa maailmaan.

Lisää Ellasta ja yhdistelmästä oit lukea Merry Moonray's kennelin sivuilta.

Palaan asiaan kun iipat ovat syntyneet :)

Pikamatka Intiaan, karkureissu Espoossa ja pentuja tulossa

2011-01-15T11:33:00.000+02:00

Oho, ihan säikähdin kun katsoin millon viimeinen teksti on ilmestyny tänne. Olen syvästi pahoillani. No nyt asia muuttuu, sovitaan että se on mun uudenvuoden lupaus. No varmaan arvaattekin että ihan hirveesti on tapahtunukaikkea tässä muutaman kuukauden aikana. Mistäs sitä aloittaisi?

INDIA-GOA-MY HOME
Okei 16 joulukuuta lähdettiin Intiaan. Sitä matkaa oltiin odetettu pitkään. Toooooodella pitkään. Siinä oli kyllä mun elämän nopeimmat kolme viikkoa.
Loman kohokohta oli tietysti se kun näin taas mun rakkaan koiran Angelin. Se kun näki meidät ekana päivänä se juoksi ja huusi meidän luokse. Ei se tienny miten päin sen olis pitäny olla.
Intiassa tuli myös otettua tatuointi. Nyt mun vasemmassa jalassa komeilee tassun jälki. Eikä mikään tavallinen tassunjälki. Kuvaan on piilotettu N-kirjain, Intia, tähtikuvio, kuu, ying-yang, horoskooppi ja paljon muita henkilökohtaisia asioita.
7 tammikuuta oltiin kotona. Kyllä meitä katottiinki pitkään lentokentällä ku minä ja Jenny itkettiin ku niagaran putoikset.
Joulukuussa lähetäänki jo takas. Tällä kertaa vaan minä ja Jenny. Vuokrataan joku asunto kuukaudeks ja hommataan ite lennot. Tulee huomattavasti halvemmaks ku ottaa joku paketti matka. Sitä odotellessa. Onneks kohta tulee kesä, koska mä vihaan talvea. Oikeastaan vihaan suomea. Voin luvata teille jotka ootte tänne eksyny lukemaan että kyllä, minä muutan Intiaan kun olen saanut opintoni päätettyä.

Angel

Jaha ja sitten näihin arkisiin ja kylmiin suomalaisiin juttuihin. Kun me lomailtiin Intiassa oli Wiikka karannut hoitopaikastaan. Sitä etsittiinkin sitten ympäri Espoota. Onneksi joku ihana vanha mies oli Wiikkan napannut kiinni. Oli kehunut että koira on hyvin koulutettu. Noo pitäähän sitä Wiikkankin saada seikkailla :D
Wimma oli myös hoidossa Espoossa, mutta toisella puolella. Melkeen koko loman ajan Wimma oli hoidossa Wimman toisella omistajalla Anulla. Muutama päivä ennen kun me kotiuduimme Suomeen lähti Anu Afrikkaan joten Wimma vaihtoi taas kotia. Muutaman päivän Wimma sai riekkua samanikäisen käppänävauvan kanssa, kunnes tuli ilkeä mamma ja vei kotiin.
Rotat meillä oli kotona. Niitä kävi ruokkimassa cockereitten omistaja Riikka. Kun päästiin kotiin oli rotat ihan sekoamispisteessä. Ne ryntäili ympäri häkkiä ihan onskana. Latika, ainiin Latika... Ette siitäkään ole kuullut... No joka tapauksessa noin kaks kuukautta sitten laumaan tuli yksi rexi tyttö Latika. Niin siis sitä piti sanoa että Latika on hiukan lihonnut, mutta muuten on kaikki kunnossa.

Ja juttua riittää. Huomenna meille muuttaa pariksi kuukaudeksi Ella. Ella on nätti trikki collie jonka masussa kasvaa tällähetkellä muutama collie vauva. Ella tulee tänne meille synnyttämään ja elelemään pentusien kanssa. Ja siitä syystä täällä lukee muutmana kuukauden ajan enemmän Ellan ja pentujen kuulumisia kun meidän haukkujen kuulumisia. Toki niistäkin kirjoitan, mutta pääosin kirjoittelen Ellasta ja vaivoista. Saa sitten Ellan oikea omistaja ja kasvattaja lueskella mitä Ellalle kuuluu.

Noniin eiköhän tässä ollut kaikki taas hetkeksi. Palaan asiaan kun Ella on kotiutunut ja jotain tapahtuu :)

PS. Eikö tuo Wimma koskaan kasva aikuiseksi? :D

Wimma seikkailee

2010-10-29T14:37:00.000+03:00

Taas olis hirveesti kirjotettavaa, mutta mistä alotan.

Muutama päivä taaksepäin olin lähdössä normaalisti juoksuttamaan Wiikka cockeri kavereiden kanssa hiekkakuopille. Koska olen järkevä päätin ottaa Wimman mukaan. Silloin se kuulosta hyvältä idealta, mutta kun istuttiin jo autossa alkoi minua pelottaa tulisiko lenkistä mitään. Kun pääsimme perille lähtivät Wiikka ja cockerit Karpo, Hevi ja Penni juoksentelmaan vapaana. Wimma matkusti minun sylissä sen ainaa että muut rauhottuisivat. Ja muutenkin Wimma oli pieni eikä se olisi jaksanut koko lenkkiä kävellä, tai niin minä ainakin luulin. Wimma pyöri ja kiukutteli minun sylissä. Lopulta isot koirat olivat jo hiukan rauhoittuneet ja laskin Wimman maahan. Muut eivät olleet moksiskaan, mutta Karpo joka ei ollut Wimmaa ennen nähnyt haistelu uuden lenkki kaverin tarkasti korvista häntään. Kun tutustuminen oli suoritettu lähti Wimma juoksemaan Wiikkan perässä. Hetken kuluttua se uskalsi vähän jo komennella vieraita cockereita. Sitten se jo unohtikin että mukana oli ihmisiä ja se paineli muiden perässä kun olisi aina ollut mukana. Kun käännyimme takaisin autolle päin otin Wimman syliin, kun ei pikkunen tiedä viellä rajojaan. Hetken Wimma jaksoikin olal sylissä, mutta alkoi lopulta kiukuttelemaan koska halusi juoksemaan. Kotiin päästyämme lattialla makasi kaksi väsynyttä Wtä.

Eilen meillä oli ensimmäiset TOKOtreenit helsingissä. Matkalla treeneihin käväisimme Mustissa ja Mirrissä josta ostimme Wimmalle uuden isojen tyttöjen pannan. Wimma porukan pienimpänä seurasi suurimman osan ajasta sivummalta ja viihdytti turistina olevaa mustaa käppänän pentua joka oli Wimmaakin nuorempi. Kun hetki oltiin katseltu ympärillemme ja totuttu hälinään aloimme vähän harjoitella. Hienosti neiti osasi istua ja kosketuskepin piene tai oikeastaan ison häiriön ala.

Pesupäivä

2010-10-21T16:07:00.000+03:00

  Noniin nyt koitti se päivä mitä Wimma ei todellakaan odottanut. Ennen tätä päivää ei Wimma edes tiennyt pesusta, mutta nyt se tietää.
  Ensin oli vähän kivaa kun leikittiin suihkulla. Wimma metsästi lentäviä vesipisaroita, mutta kun pää kastui leikki ei ollutkaan niin kiva enää. Lopulta otin ipanan kainaloon ja vein suihkuun. Ensin suihkuteltiin vähän jalkoja ja vähitelleen siirryttiin koko koiraan. Wimman mielestä puuha oli yököttävää.
  Suihkusta kun pääsimme Wimma käärittiin siniseen -poikien väriseen- pyyhkeeseen. Siinä piti hetki kököttää kunnes Wimma iskettiin pöydälle. Siitä se rääkki sitten alkoikin kun alettiin föönäta neitiä.

Mutta kuten Wimmakin jo huomasi tästä selvittiin hengissä:

Wimma kotiutuu

2010-10-21T09:48:00.000+03:00

Wimma on kyllä niin valloittava tapaus. Wiikkaa vähän ärsyttää kun uusipikkusisko änkeää joka paikkaan mukaan. Lenkeilläkin Wimma komentelee vapaana juoksentelevaa Wiikkaa. Sona ei oikeen ymmärrä kuinka niin pienen nappisilmän kanssa kuuluu leikkiä.

Wimmalla oli eilen seikkailupäivä. Ensin matkattiin autolla kirppiksille viemään sinne lisää tavaraa. Kirpparilla sai tyttö paljon huomiota. Paluu matkalla pysähdyimme eläinkaupassa josta haimme JahtiVahdin penturuokaa. Samalla kävimme hakemassa maitoliimaa joka on tarkoitus lähettää Wimmaneidin kasvattajalle Viroon. Lopulta päästiin kotiin syömään ja nukkumaan. Kun omistajalle tule tylsää alettiin treenaamaan istumista ja vähän jos kosketuskeppiä. Istuminen sujuu jo hyvin (kun Wimmalla ei ole wimmakohtausmenossa) ja kosketuskepin ideakin on jo tajuttu. Ruokakuppia ei neiti saa enää ennen kun istuu, nyt Wimma luulee että syödessäkin on istuttava. Noo ongelman ratkaisin niin että odotin Wimman istuvan ja jätin kupin sen verran kauas että Wimman oli pakko nousta.

Illalla lähdettiin viellä hakemaan äitiä töistä ja neiti pääsi junailemaan. Ensin Wimmaa vähän jännitti, mutta rauhottiu kun konnari tuli sita ihastelemaan. Unohti minulta ottaa rahat ja myydä muille matkustajille lippuja, kun ihasteli pikkuneitiä.

Huomenna alkaa loma ja se tietääkin treeniviikkoa Wimmalle.

Kasvattaja kurssi ja Karvanaama

2010-10-18T16:31:00.000+03:00

Hävettää oikeen myöntää että nyt on hurahtanut hirveästi aikaa sitten viime kirjoituksen. Mitään erikoistakaan ei kyllä ole tapahtunut.

Viikonloppuna kävin kasvattajan peruskurssin ja pääsin läpi. Nyt vain odottelemaan kevättä jolloin aijon anoa nimeä. Turhaan stressasin loppukoetta, koska siitä pääsi läpi pelkällä maalaisjärjellä. Okei, olin todella väsynyt koska minulla oli kumpanakin yönä töitä joten nukkuminen jäi vähän vähälle.

Kun kotiuduin kurssilta vastassa minua oli pieni mustahopea otus. Tällä kertaa emme olleet saaneet uutta kameraa vaan pienen pieni mustahopea kääpiösnautserin pentu. Meidän laumaan se oli matkannut virosta asti. Mahtoi olla beebe väsynyt? Nimi ehdotukia on miljoona -.- Wimma on ehdoton suosikkini, mutta perheen pää ei ole aivan samaamieltä. Mielestäni se sopisi mainiosti Wiikkaan :) Wiikka ja Wimma<3

Äiti ilmoitti että Sona jää kotiin kun muutan. Saan sillä pennut tehdä ja näyttelyissä juosta, mutta koska äiti siitä niin tykkää niin haluaa sen pitää. Pakko myöntää että ei mua kauheasti haittaa :D ADHD Sona jonka kanssa en kovinkaa puhu samaa kieltä :D Ehkä Sonan on parempi siellä missä sitä ymmärretään :D

Rotta merkintä

2010-09-14T13:20:00.000+03:00

Eilen siis laumani pääluku kasvoi kolmella. Tyhjään häkkiin asettuivat tytöt Divia, Shyla ja Karma. Vähän ovat tytöt viellä ujoja, mutta eiköhän se siitä. Toisaalta mun pitäis varmaan olla onnellinen että pystyn viellä antamaan ruokaa ilman että kaikkien nenät on tunkemassa häkistä ulos :D

Divia

Kaikista kolmesta pienin ja ujoin rotta. Diviaa voisi luulla hiirivauvaksi jos ei tietäisi sen olevan rotta. Divia on väriltään valkoine ja sen pää on musta. Aluksu Divi oli ujona nurkassa, mutta lopulta uskaltautui tutkimaan häkkiä muiden tyttöjen kanssa. Jälkeen päin Diviasta kuoriutuin aika utelias.

Shyla

Shyla eli "Shaila". On rotista kaikkein uteliain ja oli ensimmäinen joka uskaltautui hasitelemaan kättäni. Se myös ensimmäisenä kiipesi kattoon asti ja kävi ensimmäisena seinään kiinnitetyssä pesässä. Shyla on väriltään valkoinen harmain merkein.

Karma

Karma esittää rohkeaa, mutta on oikeasti ujoin tytöistä. Karma on tytöistä myös isoin. Väriltään Karma on harmaa ja sillä menee vatsassa ohut valkoinen viiru. Karmalla on myös valkoiset sukat.

Tavoitteet

2010-09-11T14:23:00.000+03:00

Tässä on taas tapahtunut hirveästi sitten viime merkintäni. Treenejä, treenjä ja syysnäyttely. Sitä näyttelyä en kommentoi enempää. Huonosti meni, oliko syy sitten minun, koirien vai tuomarin? Turha tätä alkaa miettimään.

Kuitenkin pientä takapakkia on tullut. Toisaalta se hiukan masentaa, mutta toisaalta on siinä hyvätkin puolet. Nyt olen miettinyt paljonkin tulevaisuutta. Mitä minä haluan tehdä koirien kanssa? Mitä minä haluan Wiikkasta? Mitä minä haluan Sonasta? Ja missä minä haluan tulevaisuudessa olla niiden kanssa. Miten kaksi koiraa voi aiheuttaa noin paljon kysymyksiä? Nyt tarvitsen tavottaita ja ne pitää myös saavuttaa. Tavoitteet Wiikkan suhteen ja tavoitteet Sonan suhteen. Olen kyllästynyt siihen että treenaan silloin tallöin ja päämäärättömästi. En tähtää mihinkään. Ja miksi?...

Olen tullut siihen tulokseen että vaikka Wiikka on komea kuin mikä ja vaikka sillä on upea karva se ei ole näyttelykoira viellä. Haaveet siitä että lähdemme joulukuussa messukeskuksen koiranäyttelyyn huuhdottiin vessanpöntöstä alas. Treenata voi halvemmallakin. Jos minulla olisi ylimääräistä rahaa voisin lähteä ja maksaa 100euroa siitä että pääsen treenaamaan Wiikkan kanssa kehään. Toisaalta, ei meidän Wiikka tarvitse enää treeniä kehään. Se mitä Wiikka tarvitsee on lihakset. Ensimmäinen tavoitteeni onkin saada Wiikkalle taakse lihakset. Kun sinne on lihakset saatu ja vähän muuallekkin voin haaveilla kehästä. Kun lihakset kasvavat takaliikkeet eivät enää ole niin ahtaat.
Ja toisekseen on parempi odottaa että Wiikkan nenän pigmenttihäirö häviää. Miksi maksan 100euroa siitä että pääsen kehään hakemaan luultavasti Hta?
Vaikka minulla on mahtava koira ja kaunis kuin mikä se vaatii viellä paljon. Siksi me lähdetään nyt kerran viikossa hiekkakuopille juoksemaan mäissä. Se jos mikä saa lihakset tuolle rimpulalle kasvamaan.

Myös Sonan osalta saan unohtaa messukeskuksen näyttelyn. Sona nääs päätti tiputtaa karvansa. Viellä on yksi mätsäri tiedossa johon Sona on lähdössä JHkoiraksi. Saa nähdä jaksanko sitä rotukehään edes viedä.

Lisää tavotteita. Nyt alan säännöllisesti treenaamaan ensin Wiikkaa ja sitten Sonaa. Tavoitteena tokokokeet kesällä/syksyllä 2011. Sonan osalta kokeet jätän suosiolla kevääseen 2012. Päämärrällistä treeniä josta on oikeasti hyötyä. En halua lähteä kisaamaan, mutta yhdet tulokset halua.

Seuraava tavoite on saada Wiikka luonnetestiin keväällä 2011.

Eiköhän tavoitteet ollut siinä. Toivottavasti päästään edes joihinkin käsiksi. Kerronkin seuraavaksi teille että meille tulee perheenlisäystä ensiviikolla. Minun luo kotiutuu neljä rottatyttöä. Häkin hommasin jo viikko sitten. Korkeutta häkillä on kaksi metriä ja leveyttä/syvyyttä vajaa metri. Tyttöjen nimet päätin jo mutama päivä sitten. Tytöt ristitään siis nimillä Divia, Shyla, Karma ja Latika. Nimet ovat intialaisten naisten nimiä. Kovin moni ei varmaan yllättynyt siitä että nimet liittyvät Intiaan. Tänään muuten on 96 päivää siihen että lähdemme<3 Enää puuttuu hoitopaikka Sonalle ja Hemille, mutta eiköhän tuokin järjesty.

Tästä saa hyvän kuvan siitä kuinka iso häkkioikeasti on. Kuvan koira on Hemi.

Tyttöjen häkki puoliksi sisustettuna.

Viimeinen mätsäri, apua!

2010-08-29T19:02:00.000+03:00

Tänään se sitten ole ja meni. Viimeinen mätsäri ennen mun ja Sonan ekaa virallista näyttelyä. Vähän jännittää miten tuo superpallo pärjää. No tänään pärjäsi oikein hyvin. Oli PUN1 ja BIS1 :) Ei meidän ensin pitänyt mennä koko mätsäriin. Illalla riideltiin äidin kanssa mennäänkö tervakoskelle katteleen käppäniä vai munkkaan mätsäriin. Aamulla kun heräsin huusi äiti minulle ettei tänään lähdetä mihinkään, koska hän on kipeä. No se ei minua lannistanut vaan Sonan kanssa pakattiin kamat ja lähdettiin karkuun :D Ja onneksi muuten lähdettiin. Kyllä taitaa nyt mammaa ketuttaa kun ei suostunut mukaan. Palkinnoksi saatiin upeat ruusukkeet, pokaali, joku CD ja lahjakortti Wikinglinelle :D Nyt bailaamaan laivalle ;)

Mainittakoon vielä että Wiikka oli eilen hyvinkään mätsärissä SIN3 :)

Mätsäreitä ja mätsäreitä

2010-08-27T20:54:00.000+03:00

Nyt on kulunu kovin mätsäri vilkas viikko. Kolme mätsäriä takana ja uusia edessä. Aloitetaan vaikka sillä että kerron vähän tuloksia. Ensimmäinen mätsäri jossa mukana oli vain Sona, PUN ei sijaa. Toinen mätsäri jossa mukana oli molemmat pehot, tulokset: Wiikka PUN ei sijaa ja Sona SIN1 BIS2. Oon Sontiaisesta tosi ylpee. Ja viimeisin jossa mukana oli vain Sonaattori: PUN3. Eli kokonaisuudessaan on mennyt todella hyvin.

Eilen ja tänään ollaan treenattu koiratanssi esitystä Wiikkan kanssa. Huomenna ja sunnuntaina olisi tarkoitus esiintyä hyvinkään lemmikkimessuilla, apua :D Ehkä me kunnialla selvitään. Eipä ole kauhean vaikeat liikkeet meillä, onneks. Wiikkalla on treeneissä ollut kivaa. Vaikka sen mielestä on ollut vähän hassua kun sen treeni kaverit on pikkusia ja räyhääviä puudeleita. Onneksi treeneistä löytyy myös Wiikkan rakkaus Muska tyttönen. Wiikka ei saa silmiään ilrti tytöstä. Eilen leikkivät, mutta tänään oli meno jo vähän *hmmm* Wiikkan osalta että pitivät vähän etäisyyttä. No toivotaan että huominen menee hyvin. Huomenna mennään myös lemmikkimessujen yhteydessä olevaan mätsäriin Wiippasen kanssa. Sunnuntaina mätsäriin eksyy Sona ja toivotaan ettei voittoputki katkea ;)

Ensin juostaan...

Sitten seistään...

Ja lopulta ollaan BISkehän kakkosia.

Kehien jälkeen meidän Sontiainen osaa ottaa rennosti

Kyllä Wiikkakin osaa kehässä olla

Komia

Voittaja ylpeänä esittelee palkintojaan

Osasta kuvista kiitän ystävääni Siniä

TuroMätsäri Helsinki

2010-08-18T17:33:00.000+03:00

Eilen mulla olikin koulusta vapaapäivä ja nukuin pitkään. Oli sen verran univelkoja AnkkaRockista että oli ihana saada vaan nukkua<3 No kun viimein heräsin kaksi pehkoa kainalossa, lähdin pesemään niitä. Ei ollut pehkot tyytyväisiä kun joutuivat heti aamusta moiseen rääkkiin. Pesun ja föönauksen jälkeen mentiin piiitkälle lenkille ja siitä se pitkä päivä sitten alkoikin.
Heti kun saapui Keto (kenneltolppa) kotiin lähdimme ajamaan kohti helsingin munkkaa. Lopulta olimme perillä koneenkentällä ja molemmilla colleilla oli energiaa kun duraselpupuilla. Wiikka rauhottui kuitenkin tavalliseen tapaansa nopasti, toisin kun siskonsa joka viipotti suuntaan ja toiseen :D
Hetken saimme odolla kunnes seuramme saapui. Sini, Miitta ja Inka saapuivat paikalle kääpiösnautseri läjän kanssa. Mukana oli tietysti myös rakkauteni Vaula.
Sona pääsi heti harjoittelemaan Miitan kanssa vähän näyttelyitä, ja minä palauttelin Wiikkalle mieleen miten näyttelyissä käyttäydytään :) Hyvin se loppujenlopuksi kummalatkin meni. Sona sai punaisen nauhan, ja liikkui mielestäni hienosti "väärissä käsissä" :) Hienommin kun osasin odottaa :) Wiikka taas sai sinisen nauhan, ja olen Wiippaankin hyvin tyytyväinen.

Miitta ja Sona ensimmäistä kertaa yhdessä kehässä. Sona oli vähän ihmeissään, mutta liikkui kuitenkin hyvin. Alku kankeutta sanon minä!

Pehkoni mun

Wiikkan ja minut hurmannut Bella koira

Miita kerkesi myös Sagan kanssa JH kehään ja sijoittuin viidenneksi, onnea!

Wiikka löysi ihanan tanskiaspennun jonka kanssa alkoi tekemään tuttavuutta

Näin se nätti nahka Noomi juoksee

Ja näin se seisoo. Noomi PUN1 & BIS2

Viikossa ehtii tapahtua

2010-08-13T17:39:00.001+03:00

Tasan viikko on kulunut viime kirjoituksestani. Ei siltä kyllä tunnu kun kirjotettavaa ois vaikka kuin paljon. Suurinmaksi osaksi ollaan pyöritty Karpon ja Hevin kanssa. Mutta kerron lyhyesti muutamasta päivästä kuvien kera.

Launtai 7.8.2010
Aamulla aikaisin lähdimme ajamaan vesilahdelle ryhmänäyttelyyn. Sinne siis lähdimme Karpon kanssa ja pehkot jäi tyytyväisenä kotiin. Paikan päällä oli hirveästi koiria, vaikka paikka itse oli kovin kummallinen. Nurmikentällä, jossa kehät olivat, vilisi pieniä sammakoita. Vähän väliä huomasi jossain koiran ajavan sammakkoa takaa.
Olin aivan järkyttynyt kultsujen määrästä. Niitä vaan tulvi joka puolelta. Niiden kehä alkoi 9.00 ja kehässä pyöri kultsuja viellä silloinkin kun lähdimme (n12.00). Karpolla meni hyvin ja saimme paljon hyviä kuvia.

Tiistai 10.8.2010

Tiistaina lähdimme uittamaan koiria. No taisi käydä niin että vaan Karpo ja Hevi ui. Meidän hienohelma neiti nimeltään Wiikka ei suostunut laittamaan tassuakaan veteen. Välillä tuntuu että meidän pehkoilla on mennyt sukupuolet sekaisin :D Kaikenkaikkiaan oli todella hauska reissu. Koirat tykkäsivät. Kun aloimme lähtemään alkoi satamaan kaatamalla. No eipä Wiikka ollut sen jälkeen yhtään kuivempi kun olisi ollut uimisen jälkeen.

Torstai 12.8.2010

Yllättäen lähdimme taas matkaan Karpon kanssa. Päämäärä oli helsingin vinttikoirarataa. Eli olimme matkalla mätsäriin. Alun perin Sonan piti tulla mukaan, mutta jäikin sitten kotiin. Näin jälkeen päin oli ehkä parempikin että Sona joutui jäämään kotia. Sain vapaat kädet ja otin hirveästi kuvia. Näin myön paljon kavereitani ja heidän koiriaan.

Rakkauspakkaus Vaulaa oli kiva pussailla, kun Sini huiteli omiaan. Myös Väinöä tuli nähtyä jonkun verran. Järkytyin pahasti kun tajusin Masi barbetin olevan niin iso :D

Päivä venyi aika pitkään, olimme kotona vasta 10jälkeen. Samalla löysin Sonalle vaki handlaajan mätsäreihin (+jhkehiin), koska kaikki treeni ja kokemus on kotiin päin. Ollaan netin kautta juteltu kyllä Sonasta ja sen handlaamisesta, mutta olin positiivisesti yllättynyt kun näin tytön ensimmäistä kertaa livenä. Nyt tiedän että menee Sona ainakin hyviin käsiin :) Kaikki kuvat mitä mätsärissä otin löytyy täältä: http://vauhtipehkot.otukset.fi/kuvat/Match+show+12.8.+helsinki/

Muutama mielestäni hyvä kuva tässä

Vaula

Vaula on selvästi näyttelykoiran alku ;)

Linssin eksynyt kaunis nakki

Masi

-Peppiina + Pehkot Wiikka ja Sona

Projekt Jazzy

2010-08-06T22:55:00.000+03:00

Noniin kerron lyhyesti kuulumiset ja sitten alan kertomaan teille 'Projekti Jazzy'sta. Tänään taas vaihteeks käytiin iltalenkillä Hevin ja Karpon kanssa. (Laitan perään taas muutaman kuvan.) Tällä kertaa mulla oli molemmat pehkot mukana eikä mitään ongelmia ollut. Ole positiivisesti yllättynyt siitä miten hyvin mulla oli molemmat hallinnassa, vaikka mukana oli kaksi muuta koiraa. Kyllähän nuo siis kaksisteen menee ja viuhuu hyvin, mutta vähän jännitti tuo. Lenkistä jäi taas positiivinen maku suuhun :)

Ja sitten itse asiaan. 'Projekti Jazzy'.
Pitkään olen vaihtanut kuulumisia Jazzy portugeesin omistajan kanssa. Tänään sitten puhuttiin vähän enemmän, muustakin kun pelkistä kuulumisista. Puhuimme koiristamme ja suunnitelmistamme. Kunnes aiheeksi muuttui mielenkiintoista mielenkiintoisempi portugalinvesikoira Jazzy, jolla on mielestäni todella mielenkiintoinen tausta. Alan siis tutkimaan jazzyn sukutauluja, eli suomeksi sanottuna teen sukututkimuksen :D 'Projekti Jazzy'n kulkua voit seurata ylhäältä löytyvältä "Projekt Jazzy" sivulta. Toivottavasti saan jotain aikaiseksi niin ei tarvitse Jazzyn omistajan pettyä. Voin pyytää että omistaja kirjoittaa Jazzyn tähänastisesta elämästä lyhyen kirjoituksen tuonne "Projekt Jazzy" sivun alkuun niin pääsette tekin tutustumaan

Uusi tulokas kotiutui tänään

2010-08-04T23:12:00.000+03:00

Wiikkalla oli eilen kummallinen mielenosotus päivä. Kiukutteli mulle ihan koko päivän. Murisi ja näytti hammasta sängyssä. No sellastahan mä en kato läpi sormien. Se oli kerrasta poikki ja poika nukku lattialla eikä sänkyyn enää ollut tulemista. Tänään oon taas saanu Wiikkalta liikaaki huomioo. Kunnon sosiaalihiiri tuo jätkä, mutta ihana sillanen.

Tänään se sitten tapahtui. Nimittäin uusi tulokas nimeltään Canon kotiutui. Rakastuin tulokkaaseen sillä samalla silmöyksellä kun sen näin. Aivan ihana mustahopee pieni otus josta pääsee söpöjä ääniä. Sen kanssa olen leikkinyt kokopäivän. Canonilla on tosi kauniit muodot, mutta on vähän iso. No juu, ei meille mitään koiraa tullu :D Canon on uusi kameramme. Sitä onkin sitten oikeen urakalla koeajettu. Ensin lähdettiin Wiikkan kanssa aseman parkkikselle kuvaamaan ja sen jälkeen vuorossa oli Sona.

Kun Canon oli koeajettu päästiin sitä heti käyttämään. Taas lähdettiin Karpon ja Hevin kanssa lenkille. Wiikka on niin ihana kun on oppinut että missä kaverit asuu. Aina kun lenkkeillään asunnon ohi jää Wiikka kurkkimaan missä on kaverit. No tänään sai Wiikka taas ilahtua, kun ovesta tuli ulos cokkeri kaverit Karpo ja Hevi. Koirat riehuivat vanhan asemlaiturin takana ja mä räpsin kuvia. On muuten ihana kamera jos en viellä sitä tarpeeksi suoraan sanonut. Kuva saldo koko illalta on 125 kuvaa.

Tässä muutama mielestäny hyvä kuva

Etsi Karpo

Hevi

Karpo ja Hevi

SuperSona

Wiikkaiikka

SontaOnni

Iltalenkki kavereitten kanssa

2010-08-02T21:17:00.000+03:00

No niin yllätys yllätys en saanut mitään tänänä aikaseks =D
Ensin piti lähteä lenkille seropi Turon kanssa, mutta se meni kiven alle se suunnitelma. No ei hätiä mitiä. Ettei tarttesi siivota niin lähdin hakemaan kaupasta kirjekuoria. Nyt saan lähetettyä sen maksu kuitin Hensingin kennel piirille että päästään kurssille. Matkalla sitten törmäsin naapuriin ja päätimme lähteä yhdessä lenkille. Joten hain äkkiä kotoa Wiikkan ja lähdin lenkille. Wiikka sai seuraa kahdesta cokkerista Karposta ja Hevistä, ja minä omistajasta. Lenkki meni kivasti ja Wiikka uskaltauti jopa uimaan. Kerkesin tokaista "ei varmasti mene veteen" ja sielä se jo oli :D No koirilla oli taas jälleen kivaa ja me saatiin puhua koirajuttuja. Loppulenkistä tuli vähän riitaa herkuista, mutta muuten todella onnistunut lenkki.
Mutta lopputulos on edelleenkin sotkuinen kämppä =D Mitähän huomiseks keksiks ;D

Kasviskurssi täältä tullaan!

2010-08-02T16:09:00.000+03:00

Tänään sain meilitse vastauksen kyselyyni onko kasvattajan peruskurssilla viellä tilaa. Ja kyllä siellä oli! Kohta riennän pankkiin maksamaan 50euroa ettei mun kurssipaikka mene harakoille. Tutustuin eilen Oonaan joka on tulossa kaverinsa kanssa myös samaiselle kurssille. Ei siis tarvitse yksin mennä, kivaa. Tytöt ovat 15, eli eivät minua hurjasti nuorempia. Oonalla on kaksi shelttia jotka ovat samaa värimallia kun minun pehkot.
Tänään olis tarkotus koirien kanssa yhteis voimin siivota! Saa nähä mitä siitäkin tulee =D Monesti on pitänyt aloittaa, mutta sitten on keksittä jotain parempaa tekemistä kuten mm. lähteä koirien kanssa lenkille. Onhan se nyt hurjasti tärkeämpää lähteä viemää dogeja ulos ku siivota :G Iltasatuna luetaan taas kurssimateriaalia :D Vaikka pistikin tuo opus vähän naurattamaan. Koira on perinyt esiisiltään kirjan mukaan mm. seurusteluvietin, kotiinpaalaamisvietin ja liikkumisvietin :D

Näyttelytreenit

2010-08-01T21:52:00.000+03:00

Torstaina oltiin Luusereitten näyttelytreeneissä, tai no oltiin ja oltiin... Minä olin ja pehkot oli kotona. Mulla oli lainassa tuo meidän äitin osaomistus koira Nitro (kääpiösnautseri). Treeneissä oli kivaa, vaikka olikin vähä outoa että hihnan päässä oli pikku koira. Nähtiin myös maailma söpöin valkonen kääby vauvva Vaula. Ja taatusti haluan nähä toistekkin. Ja myös omistaja Sini oli todella mukava jota myös haluan toiste nähdä.
Nyt vaan kauhea treeni päälle että saadaan pehkot kuntoon voittajaan ja winneriin. Pitää alkaa juoksemaan Wiikkan kanssa paljon ja treenaamaan Sonan kanssa miten näyttelyhihnassa käyttäydytään. Sehän sen osaa jo muttei mun kanssa, kun on aina ollut kehässä äitini kanssa.
Nyt on sitten laitettu Helsingin kennelpiiriin meiliä että onko kasvattajan peruskurssilla viellä tilaa. Toivon todellakin että on! Tuntuu vähä että meidän äitikin on innostunut siitä miten tosissani olen aloittamassa kasvatuksen. Olen siitä niin innoissani että puhun asiasta kokoajan :D

Ai niin ja tänään otettiin Hemistä uusia kuvia:

Synttärit

2010-07-28T16:51:00.000+03:00

Kirjotan nyt vähän myöhässä kun Wiikkaherran synttärit oli jo 24päivä. Ikää on nyt kaksi vuotta. Omistajalta tää juhlapäivä lähti vähän käsistä :D
Lahjat

Raatolelu
Näyttelyihin pienempi raatolelu
Vinkupallo
Uusi isojen poikien sininen Flexi
Toinen tai no kolmas Raatolelu

Aamu vietettiin turistina Helsingin kesänäyttelyssä käppänä kehän laidalla. Wiikkan kaverista mustahopeesta Josesta tule VSP. Onnea siis Joselle.

Kun päästiin kotiin lähdettiin heti pitkälle lenkille ja kun siltä palattiin oli lattialle laitettu iso synttärikakku. Kakku oli tehty possunsuikale lehasta. Ja ai että oli Wiikkan mielestä hyvää. Sai Sona haistella kateellisena oven takana olkkarista.

Ihana syntymäpäivä päättyi Wiikkan ja Sonan yhteislenkkiin aseman parkkikselle.

Lihaisa synttärikakku

"Enkö mä saa jo ottaa?"

Aloitus

2010-07-28T14:49:00.000+03:00

Tämän blogin voinkin aloittaa hiukan huonoilla uutisilla. Eilen olimme Wiikkan kanssa tuttuun tapaan käymässä kaupassa ja niinkun aina sai Wiikka palkaksi eskimo jäätelön. Mukana oli tällä kertaa hyvä ystäväni ja jäimme syömään jäätelöitä lammen rannalle. Me söimme omaa jäätelöä ja Wiikka omaa minun kädestä. Ja niinkun normaalisti kun Wiikka oli jäätelön syönyt sai se nuolla tikusta viellä loput jäätelöt ja sitten tuhota todistusaineet pieneksi tikkupalloksi. Nyt ei vaan käynytkään niin. Kun hetken päästä käännyin katsomaan koiraan ja ottamaan tikkua talteen ei sitä näkynyt missään. Herra oli sen siis luultavasti kokonaisena vetänyt alas. Ei ole ainakaan viellä vaivojaan valitellut.

Mutta nyt Wiikka ja Sona kiittävät ja lähtevät päiväpissalle!